Cagot’t, eurooppalainen paarialuokka

Tallinnan Pyhän hengen kirkon länsiseinällä on pieni ja matala ovi. Viime kesänä siitä ohi kulkiessani selkäpiissä kävi väristys… sehän on kuin cagot-ovi, jonka olin kuvissa nähnyt joidenkin eteläranskalaisten kirkkojen ovissa. No, cagot-ovi se tuskin kuitenkaan on, sillä en tiedä täällä pohjoisessa olleen vastaavanlaista halveksittua ihmisryhmää, joka olisi joutunut käyttämään erillistä, vaatimatonta kulkuaukkoa kirkkoon. Cagot-ihmisten surkea kohtalo on riivannut mieltä kuitenkin siinä mitassa, että muistin heidät käydessäni tuon pienen oven ohitse.

Ketä siis olivat Cagot’t?

Iida Rauman taannoisessa Finlandia -voittajateoksessaan ”Hävitys – tapauskertomus” on luku, jossa mainitaan kyseinen lounais-Ranskassa ja koillisessa Espanjassa elänyt muiden syvästi halveksima ihmisryhmä. Cagot’t eivät olleet kuitenkaan kansa tai kansallisuus. Heillä ei ollut mitään omia tapoja, kulttuuria tai kieltä. He puhuivat samaa kieltä ja murretta kuin muukin kansa. Ulkonäöltään he eivät poikenneet muista. Valtaväestö väitti heidän tekevän kaikenlaisia konnuuksia ja noituuksia, kaikkia vahingontekoja kannibalismista mustaan magiaan väitettiin heidän tekemäkseen. Selvää myös oli, että viranomaiset eivät heitä puolustaneet, lain suojaa heillä ei juuri ollut. Heistä paitsi juoruttiin, myös yritettiin löytää jotain ulkoisia, vastenmielisiä joko näkyviä piirteitä (cagot-korvat) tai näkymättömiä, vaatteiden alla olevia poikkeamia. Kaikki tietysti keksittyjä.

Saattoihan käydä niin, että eristäminen liian pieneen ihmisjoukkoon saikin aikaan itseään toteuttava negatiivisen kierteen; pienessä populaatiossa perinnölliset taudit ja muut negatiiviset vaikutukset elinvoimaan ja terveyteen lisääntyvät. Nämäkin seikat on menneinä aikoina nähty lisäsyynä välttelyyn, eristämiseen ja halveksuntaan.

Se, millä heidät erotettiin muista kansalaisista, olivat sukulinjat. Cagot’t eivät saaneet avioitua muiden kuin cagot’n kanssa, tai jos niin tekivät, ei-cagot -aviopuolisosta tuli myös cagot. Samaan tapaan kuin juutalaiset joutuivat asumaan omissa getoissaan, cagotit saivat asua vain omissa kortteleissaan tai alueillaan. Hei eivät saaneet harjoittaa kuin määrättyjä ammatteja, elintarvikkeiden tuotannon kanssa he eivät saaneet olla tekemisissä. Torilla he eivät saaneet koskea tarjolla oleviin tavaroihin. Kirkoissa oli omat, vaatimattomat ovensa, josta cagot’t saivat kulkea messuihin, epäilemättä omiin, hieman muista erillään oleviin karsinoihinsa kirkon huonoimmille paikoille. Heillä oli omat kastemaljansa eikä heille jaettu ehtoollista samaan aikaan muiden seurakuntalaisten kanssa. Arvatenkin sääntöjen tahattomistakin rikkomisista rangaistiin kohtuuttoman ankarasti.

Mistä sitten cagot’n tunnisti, jos mitään ulkoista tunnusmerkkiä ei ollut? Samalla tavalla kuin natsi-Saksassa tunnistettiin juutalaiset, merkistä vaatteissa. Siinä missä juutalaisilla oli keltainen tähti rinnassa, niin cagot’n oli ommeltava punaisesta kankaasta leikattu ankan jalan muotoinen merkki.

Historia tuntee huonosti… vai tunteeko?

Cagot’n historiasta tuntuu olevan hämmästyttävän vähän tietoa. Arvelen, että varsin harva Euroopan historiaa keskimääräistä paremminkaan tietävä on heistä kuullut. Kouluhistoriasta en muista heistä mainitun. Huizingan Keskiajan syksy ei heitä mainitse, vaikka teos käsittelee Ranskan ja Alankomaitten oloja keskiajan lopulla. Vainotuista ihmisryhmistä Ranskassa hugenotit ovat tunnettuja (Pärttylinyön verilöylystä 1527 lienevät monet tietoisia), samoin kataarien kohtalo tiedetään (albigenssiristiretki, Carcassonnen valtaus jne). Edellä mainituissa kuitenkin oli selkeästi kyse uskonnollisesta motiivista vainon syynä. Voltaire kirjoittaa laajasti uskonnollisista vainoista 1763 julkaistussa teoksessaan Suvaitsevaisuudesta, mutta ehkä juuri uskonnollisen syyn puuttuessa kirjassa ei mainita cagot’en kohtaloa.

Suomenkielisestä Wikipediasta ei artikkelia cagot’sta löydy, sentään kuitenkin englanninkielisestä. Linkki löytyy tämän tekstin lopussa.

Mietin, tiedostiko cagot olevansa cagot muusta syystä, kuin että viranomaiset pakottivat hänet pitämään cagot-merkkiä ja näin asetti hänet alistettuun asemaansa vain siksi, että oli sattunut syntymään cagot-sukuun? Sukuun, joka sukupolvien ajan on kuulunut cagot-ryhmään, ilman että kukaan edes muisti miksi, ja mikä kyseisen ryhmän muodostamisen syynä edes oli. Eikä cagot halunnut missään tapauksessa olla cagot.

Ainakin osa cagot’sta yritti päästä eroon sorrosta siten, että 1789 vallankumouksen aiheuttamaa sekasortoa hyväkseen käyttämällä he pääsivät hävittämään viranomaisten arkistoista sukujensa tietoja. Kun mitään virallista tietoa tai perustetta kuulumisesta vainottuun ryhmään ei enää löytynyt, entiset cagot’t toivoivat näin voivansa assimiloitua valtaväestöön. Vaikka viranomaisten taholta sorto loppuikin, valtaväestö muisti, tunsi sukuja edelleen ja tiesi jopa pilkkalaulujen sanoitusten perusteella, ketkä kuuluivat halveksittuihin sukuihin. Ihmisten ilkeämielisyys on valitettavan loputon voimavara.

Historioitsijat eivät siis ole kyenneet selvittämään cagot-ryhmän alkuperää – ehkä juuri siksi, että sitä ei ole. On kyllä arveltu muiden muassa, että he olisivat muinaisten visigoottien jälkeläisiä. Mutta mitäpä sekään selittäisi. Keskimäärin ranskalaisessa perimässä on joka tapauksessa eri kansojen jäänteitä; frankkien, germaanien, kelttien, roomalaisten, normannien jne… miksi joku visigoottien jälkeläiryhmä eroaisi mitenkään muista?

Politiikkaa ja vastakkainasettelua?

Ehkä ilmiön taustalla on kyse jonkinlaisesta poliittisesta pelaamisesta. Tavoitteena on selvästi ollut ihmisten alhaisimpien piirteiden ruokkiminen asettamalla ihmisryhmät toisiaan vastaan vaikkapa täysin tekaistuilla syillä – ja cagot’en tapauksessa keksimällä tyhjästä kokonainen halveksittu ihmisryhmä. Tällainen on mahdollista, koska ihmiset ovat kummallisen helposti höynäytettävissä. Jopa nykyään. Mietitäänpä nyt vaikkapa Venäjän (tai Putinin) härskejä väitteitä fasismista Ukrainassa, maassa, jota siis johtaa juutalainen (natsi)presidentti…

Iida Rauma mainitsee kirjassaan Adolf Hitlerin sanoneen, että jollei juutalaisia olisi, heidät olisi pitänyt keksiä. Kenties cagot’t keksittiin juuri saman kaltaisista syistä.

Lähteitä: Iida Rauma: Hävitys – tapauskertomus (Siltala 2022)
https://en.wikipedia.org/wiki/Cagot
https://www.dailymail.co.uk/news/article-1285450/The-untouchables-FRANCE-How-swarthy-Pyrenean-race-persecuted-centuries-abused-today.html

tekstissä mainittuja teoksia:
Johan Huizinga: Keskiajan syksy (suom J.A. Hollo WSOY 1951)
Voltaire: Suvaitsevaisuudesta (suom Jaana Seppänen, Savukeidas 2012)

~ Kirjoittanut teijosalminen : 31.3.2023.